Pitkää, hoikkaa, lämmintä ja pehmeää

Kyselin 8-vuotiaan veljenpojan lahjatoiveita ja isänsä (veljeni) piruili että kudo vaikka villahousut. Ei, ei ole minun heiniäni kutoa, vaan surruutella yhteen toisten kutomaa neulosta. Paaljon parempi vaihtoehto kärsimättömälle käsityöläiselle. Ajattelin kuitenkin, että vaikka 8-vuotias poika ei varsinaisesti kovin innostu vaatelahjoista, voisin kerrankin tehdä suvun suurimmalle vauvalle jotakin. Merinovillaiset isojen poikien kalsarit saattaisivat lämmittää hoikkaa poikaa rannikon viimassa, vaikkeivat ihan fudiskortteja voittaisikaan.

Koska kyseinen ekaluokkalainen on virahtanut pituudesta jo 140 cm vaatteisiin ja saa nostella housujaan jatkuvasti, päädyin vähän kikkailemaan kaavoituksella. Piirsin Ottobren 6/2010 "Game Over" kaavan 128 cm levyisenä ja 140 cm pitkänä. Resorit tein tavallisesta puuvilla resorista ja sepaluksen "alakappaleen" Marimekon valko-kelta-raidallisesta trikoosta kaksinkertaisen niin, ettei saumoja tullut näkyviin. Lopuksi päädyin tikkaamaan sepaluksen yläkaarteesta pieneltä matkalta kiinni, kun tuntui että meinasi alkaa vilauttelemaan! Tiedä sitten käyttääkö noita sepaluksia oikeesti kukaan, kun itsellä ei oo aiheesta kauheesti kokemusta. No, tuo se ainakin vähän ilmettä yksinkertaisiin kalsongeihin.

Kangasholisti on tietysti tyytyväinen, kun ison pojan housuihin meni vähän reilummin kangasta, kohta saa ostaa uutta tilalle :D No, ehkei tänä talvena kuitenkaan enää, eikös se kevät tuu ihan kohta...

Lempparilla liikenteeseen!

Kävin vanhoja valokuvia läpi ja hämmästyin kuinka lyhyessä ajassa ompeluhomma on tullut niin tärkeäksi osaksi elämää. Hommahan on noin vuodessa räjähtänyt ihan käsille! Tuntuu että siitä on iäisyys kun en viitsinyt ostaa uusia kankaita ennen kuin vanhat on ommeltu... Ehh, ei päde enää... Tämä kertoo kuitenkin ehkä kanagsholismin lisäksi siitä, että innostus on niin kova, etten usko sen heti lopahtavan!

Olipas vaikeaa valita mistä kirjoittaisin ensimmäisenä, päädyin suosikkikaavaan, eli Ottobren 1/2012 "Mail Expressiin" , jolla on tehty käyttäjänsä ehdoton suosikkimekko "bää-bää". Ensimmäisen tein kuuliaisesti lyhythihaisena, syksyn koitettua otin jostain samankokoisesta hihanpituuden ja siirryin pitkähihaiseen malliin. Voi olla että teen jatkossa enemmän pitkällä hihalla, kun kesällä pitää kuitenkin varoa aurinkoa. Ja se Suomen kesä, lyhyt mutta vähäluminen.

Nämä on tehty koossa 92, pitkähihaisiin olen ehkä lisännyt vähän pituutta. Taskuja olen tehnyt osaan, vähän vinksahtaneella menestyksellä.

Ensimmäinen lajiaan. On muuten hyvänlaatuinen kangas! Ostettu viime talvilomareissulla Tukholman Tygverketistä.

Apinakangas on varmaan Metsolalta, yksivärinen singletrikoo muistaakseni Fabriinalta. Legginsit on vähän hölmösti samassa kuvassa, ei oikeen täsmää värinsäkään puolesta. Yleensä on käytetty ruskeita tän kaverina. Aplikointi on suurennettu kankaan kuvasta ja käännetty peilikuvaksi.

Alla on yksi lempparikankaista, Fabriinalta tilattu jellona!

 

Mim Ite!

Olen jo usean kuukauden ajan pohtinut mikä voisi olla sopiva nimi blogille. Olisi mukava että johonkin kertyisi historiatietoa ja ideoitaan voisi jakaa muille, kun niin monesti on tullut oivallettua asioita kun on nähnyt muiden ihanuuksia.

Olin jo perustanut blogin toiseen osoitteeseen (johon en ollut tyytyväinen) ja aloin kirjoittaa ensimmäistä merkintää. 2-vuotias touhutäti hääräsi taustalla ja kuului vähän väliä Mim ite! Minä teen itse, älkää tulko siihen sörkkimään. Juuri näin, ajattelin, ihan kuin äitinsä. Kaikki pitää tehdä itse raivon partaalle asti. Siitä se suurin palkinto tulee kun on saanut itse tehdä. Elämässä ei ole tarkoitus päästä helpolla, vaan tehdä itsensä ja toiset onnellisiksi :)

Teen töitä oppimisen ja opetuksen parissa. Välillä emme osaa tarpeeksi ottaa huomioon sitä, että (jo ihan pienillä) ihmisillä on erilaisia tapoja hahmottaa asioita ja ne vaikuttavat tekemiseen ja uusien asioiden oppimiseen. Muistin jokin aika sitten hauskan sattuman siltä ajalta kun olin Sirkan kerhossa 4-vuotiaana. Täti oli usein valmiiksi piirtänyt kartongille erilaisia hahmoja/kuvioita joita meidän tuli leikata irti askarrellaksemme esim. koristeita. Ihmettelin kun kaveri sai kehuja leikattuaan kuvion hienosti viivaa pitkin. Helppohan se nyt olisi viivaa pitkin leikata! Niin, äidin vieressä lapsuutensa ommellut jätti pahvikuviin saumavarat...