Kun täti höpsähtää - kaikkea kolmena.

Meillä elettiin viime syksynä jännittävää aikaa, kun veljeni perhe odotti kolmosia saapuvaksi vuoden vaihteessa. En tiedä mitä kaikkea muiden päässä pyöri, mutta mun lähes ensimmäinen ajatus oli, että "mitä kaikkea hauskaa niille voikaan ommella" :) Kun pienten ihmisten vanhemmat luonnollisesti järjestelivät tulokkaiden hyvinvoinnin kannalta vähän keskeisempiä asioita, mä kävin ehdottelemaan, että "eikö keksittäisi niille kaikille jokut omat värit" "tai vaikka omat eläimet". Taka-ajatuksena että tunnistaisin nämä kolme identtistä poikalasta edes vaatteiden perusteella... No, ehkä siitä olis hyötyä muillekin, eivätkä vanhemmat raaskineet ainakaan ideaa torpatakaan :)

Herrat A, B ja C saivat siis aluksi omat värit ja viidakon eläimet. A joukon johtajana puna-keltaisen Leijonan, Herra B vihreä-ruskean Apinan ja Herra C Sini-turkoosin Elefantin. Nimiä heillä ei vielä tässä vaiheessa ollut. Osittain värit rehellisesti ottaen määrittyivät kangasvarastojen mukaan: Sieltä sattui löytymään poikalapsille soveltuvista väreistä punaista, vihreää ja turkoosia velouria/joustofroteeta. Kaikki lähti siis unipusseista. Vuoriksi sain tuhottua Marimekon ysmystä aikanaan haalittua, jo tovin kaapissa marinoitua ohutta&joustavaa trikoota. hartioille laitoin ommeltavat isot nepparit ja toisesta kainalosta alas jalkoihin ulottuvan vetskarin. Kaavan yhdistelin potkareiden yläosasta ja jonkun eri mallisen unipussin alaosasta, loput sävelsin.

Seuravana sain päähäni, että kyllähän he tarvitsevat aivan ehdottomasti myös bodyt&potkarit&myssyt, koska pienille 44 cm vaatteille oli iso tarve. Niiden oli niin ehdottomasti oltava samaa eläinteemaa, että vaikka ompelin ensin yhdet setit leijona-, apina- ja pilvikankaista, oli lopulta tilattava norsukangasta ja jätettävä pilvisetti varakerrastoksi... Kaavana käytin Suuren käsityön 4/2006 kietaisubodya, puolipotkareita ja hattuja. Haalittuani alennusmyynnistä muutaman euron kappalehintaan (että jos joku kuvitteli että ompelemisessa olis taloudellisesti mitään järkeä, unen näki ;) Lindexin valmisbodyja, päädyin kaventamaan kaavaa varmaan 5 cm sekä etu- että takakappaleesta. Tämä oli ehdottomasti hyvä kaavamuokkaus, sillä keskosilla harvemmin on kauheesti ylimäärästä läskiä...

Eräänä iltana pienten miesten nimet oli kirjoitettu sairaalan tauluun ja alkoi poisoppiminen herra A, B & C:stä. Toisena iltamyöhänä keksin, että koska he nukkuvat saman peiton alla, poikittain pinnasängyssä ja kaikkien valmislakanoiden kuviot on pitkittäin, on tämä minulle merkkinä, että pussilakana on ehdottomasti ommeltava itse. Ja koska nimet oli tiedossa, nipersin ne piirtoheitinkalvon ja kaapista löytyneen painovärin avulla peiton yläreunaan.

Mini-ihmisille yhteinen pussilakana pinnasängyn peittoon: Kankaat Berliinin putiikeista & Eurokankaasta. Bobyt&potkarit&myssyt: Kaava SK 4/2006. Unipussit: Kuvat netistä, kaava omasta kädestä, kankaat kaapista.

Sitten koitti ristiäiset sekä vauvakuvaus ja päässäni alkoi kuiskia, että pojille pitää saada jotain hauskaa päällepantavaa. Olin ommellut pukinkonttiin pari vuotiaalle isoveljelle syksyllä Berliinistä löytämäni (jonka ostin jo vähän pikkupojat mielessä..) ohuesta auto-vakosametista hauskat haaremihousut. Koska kaava lähti 50cm:stä, tietäähän miten siinä kävi.


Autoisia sametti-haaremihousuja koossa 50 cm. Alkuperäisenä innoittajana isoveljelle joulupakettiin tehdyt 92 cm vastaavat. Kaava Ottobre, kangas Berliinistä Frau Tulpen ihanasta putiikista.

No Sitten tilanne rauhoittui muutamaksi kuukaudeksi ja viimeisimpä keksintönä (veljen ideointiavustuksella) päädyin tekemään jokaiselle oman kesäpeiton. Sen päällä voi köllötellä kesäkuumalla tai nukahtaa päivänokosille. Sama väri- eläinlogiikka jatkui näissäkin. Jännä juttu ettei ollut mitään ongelmaa löytää omista varastoista kaikille sopivia tilkkuja... 

Kesäpeitot jokaiselle omalla väri&eläinteemalla. Ruutujen koko 12 cm * 12 cm saumavaroineen, 6 * 7 ruutua = n. 60 * 70 cm. Taustalla trikoo.

 Muutaman asian oon oppinut tässä kolmoisompelussa: Kolme ei tule ihan samalla vaivalla kun yksi (vanhemmat voivat lasten hoitamisesta ehkä allekirjoittaa saman...), aina on pari uutta mahdollisuutta, jos ensimmäinen menee pieleen, kolmas tekele ei kuitenkaan ole laadullisesti paras, sillä se ommellaan aina luvattoman väsyneenä/kiireellä/myöhään.

Seuraavaa kolminkertaista ideaa odotellessa. Sillä aikaa kolminkertainen Hurraa-huuto tällä viikolla puoli vuotta täyttäville poikasille sekä heidän ihanille vanhemmilleen ja maailman reippaimmalle isoveljelle! Hurraa! Hurraa! Hurraa!