Kun täti höpsähtää - kaikkea kolmena.

Meillä elettiin viime syksynä jännittävää aikaa, kun veljeni perhe odotti kolmosia saapuvaksi vuoden vaihteessa. En tiedä mitä kaikkea muiden päässä pyöri, mutta mun lähes ensimmäinen ajatus oli, että "mitä kaikkea hauskaa niille voikaan ommella" :) Kun pienten ihmisten vanhemmat luonnollisesti järjestelivät tulokkaiden hyvinvoinnin kannalta vähän keskeisempiä asioita, mä kävin ehdottelemaan, että "eikö keksittäisi niille kaikille jokut omat värit" "tai vaikka omat eläimet". Taka-ajatuksena että tunnistaisin nämä kolme identtistä poikalasta edes vaatteiden perusteella... No, ehkä siitä olis hyötyä muillekin, eivätkä vanhemmat raaskineet ainakaan ideaa torpatakaan :)

Herrat A, B ja C saivat siis aluksi omat värit ja viidakon eläimet. A joukon johtajana puna-keltaisen Leijonan, Herra B vihreä-ruskean Apinan ja Herra C Sini-turkoosin Elefantin. Nimiä heillä ei vielä tässä vaiheessa ollut. Osittain värit rehellisesti ottaen määrittyivät kangasvarastojen mukaan: Sieltä sattui löytymään poikalapsille soveltuvista väreistä punaista, vihreää ja turkoosia velouria/joustofroteeta. Kaikki lähti siis unipusseista. Vuoriksi sain tuhottua Marimekon ysmystä aikanaan haalittua, jo tovin kaapissa marinoitua ohutta&joustavaa trikoota. hartioille laitoin ommeltavat isot nepparit ja toisesta kainalosta alas jalkoihin ulottuvan vetskarin. Kaavan yhdistelin potkareiden yläosasta ja jonkun eri mallisen unipussin alaosasta, loput sävelsin.

Seuravana sain päähäni, että kyllähän he tarvitsevat aivan ehdottomasti myös bodyt&potkarit&myssyt, koska pienille 44 cm vaatteille oli iso tarve. Niiden oli niin ehdottomasti oltava samaa eläinteemaa, että vaikka ompelin ensin yhdet setit leijona-, apina- ja pilvikankaista, oli lopulta tilattava norsukangasta ja jätettävä pilvisetti varakerrastoksi... Kaavana käytin Suuren käsityön 4/2006 kietaisubodya, puolipotkareita ja hattuja. Haalittuani alennusmyynnistä muutaman euron kappalehintaan (että jos joku kuvitteli että ompelemisessa olis taloudellisesti mitään järkeä, unen näki ;) Lindexin valmisbodyja, päädyin kaventamaan kaavaa varmaan 5 cm sekä etu- että takakappaleesta. Tämä oli ehdottomasti hyvä kaavamuokkaus, sillä keskosilla harvemmin on kauheesti ylimäärästä läskiä...

Eräänä iltana pienten miesten nimet oli kirjoitettu sairaalan tauluun ja alkoi poisoppiminen herra A, B & C:stä. Toisena iltamyöhänä keksin, että koska he nukkuvat saman peiton alla, poikittain pinnasängyssä ja kaikkien valmislakanoiden kuviot on pitkittäin, on tämä minulle merkkinä, että pussilakana on ehdottomasti ommeltava itse. Ja koska nimet oli tiedossa, nipersin ne piirtoheitinkalvon ja kaapista löytyneen painovärin avulla peiton yläreunaan.

Mini-ihmisille yhteinen pussilakana pinnasängyn peittoon: Kankaat Berliinin putiikeista & Eurokankaasta. Bobyt&potkarit&myssyt: Kaava SK 4/2006. Unipussit: Kuvat netistä, kaava omasta kädestä, kankaat kaapista.

Sitten koitti ristiäiset sekä vauvakuvaus ja päässäni alkoi kuiskia, että pojille pitää saada jotain hauskaa päällepantavaa. Olin ommellut pukinkonttiin pari vuotiaalle isoveljelle syksyllä Berliinistä löytämäni (jonka ostin jo vähän pikkupojat mielessä..) ohuesta auto-vakosametista hauskat haaremihousut. Koska kaava lähti 50cm:stä, tietäähän miten siinä kävi.


Autoisia sametti-haaremihousuja koossa 50 cm. Alkuperäisenä innoittajana isoveljelle joulupakettiin tehdyt 92 cm vastaavat. Kaava Ottobre, kangas Berliinistä Frau Tulpen ihanasta putiikista.

No Sitten tilanne rauhoittui muutamaksi kuukaudeksi ja viimeisimpä keksintönä (veljen ideointiavustuksella) päädyin tekemään jokaiselle oman kesäpeiton. Sen päällä voi köllötellä kesäkuumalla tai nukahtaa päivänokosille. Sama väri- eläinlogiikka jatkui näissäkin. Jännä juttu ettei ollut mitään ongelmaa löytää omista varastoista kaikille sopivia tilkkuja... 

Kesäpeitot jokaiselle omalla väri&eläinteemalla. Ruutujen koko 12 cm * 12 cm saumavaroineen, 6 * 7 ruutua = n. 60 * 70 cm. Taustalla trikoo.

 Muutaman asian oon oppinut tässä kolmoisompelussa: Kolme ei tule ihan samalla vaivalla kun yksi (vanhemmat voivat lasten hoitamisesta ehkä allekirjoittaa saman...), aina on pari uutta mahdollisuutta, jos ensimmäinen menee pieleen, kolmas tekele ei kuitenkaan ole laadullisesti paras, sillä se ommellaan aina luvattoman väsyneenä/kiireellä/myöhään.

Seuraavaa kolminkertaista ideaa odotellessa. Sillä aikaa kolminkertainen Hurraa-huuto tällä viikolla puoli vuotta täyttäville poikasille sekä heidän ihanille vanhemmilleen ja maailman reippaimmalle isoveljelle! Hurraa! Hurraa! Hurraa!

2-vuotiaan vauhtiin

Maailman reippain isoveli täytti viime kuussa 2 vuotta ja tädin oli tietysti keksittävä jotain velmua kantajansa arvon mukaisesti. Olen pitkään miettinyt mitä hauskaa vihreästä salmiakkikuvioisesta joustofroteesta voisi tehdä.

Päätin ottaa kaikkien perusvaatteiden pakertamisen jälkeen haasteen itselleni ja lähteä kokeilemaan vähän uudenlaista kaavaa! Kiinnitin myös tapojeni vastaisesti huomiota kuvioiden kohdistamiseen, sillä tässä jos jossain ne näkyvät. Sain sivusaumat kohdistettua hienosti, samoin alaresorin kohdalla olevan palan nappilistaa. Ihan loppuun asti logiikka ei kuitenkaan riittänyt, sillä etureunat on kohdistettu "kokonaiseksi salmiakiksi", ainoa vaan että kun nappilistat menee päällekkäin, ei kuviot enää toimikaan :D No, seuraavan kerran sitten!

Liivi olis saanu olla ainakin pidempi, ellei seuraavaa kokoa. Kasvavat pirulaiset niin nopeesti että ei pysy perässä. Liivin kaveriksi tehdyssä paidassa tajusi ottaa kasvun vähän paremmin huomioon ja siinä on reilusti pituutta. Eivät tästä syystä näytä ihan tasapainosilta kavereilta, vaikka saman poikasen päälle päätyivätkin. Kesäksi vielä ohuesta sametista autolippis auringolta suojautumiseen. Sekin olisi voinut olla pari senttiä syvempi, jotta korvat olisi kanssa päässeet piiloon auringolta. Onnea vielä kerran Lenni!



Liivi: Kaava Ottobre 6/2010 "Penny Lane" 92 cm, kangas Royal-Tuote, Paita Ottobre 1/2012 "Buttoned Up" 92/98 cm, kangas Royal-Tuote, Lippis: Ottobre "Coconut" 50 cm, kangas Frau Tulpe (Berliini)

Käytännöllistä arkivaatetta





Tajusin joulun jälkeen, että kuumana käyneen joulupajan jäljiltä oman tytön vaatelaatikko oli täynnä pieniä ja nuhjaantuneita vaatteita... Niinpä otin spurtin ja tein muutamat tavalliset käyttövaatteet koossa 98 cm. Käyttäjänsä hyväksynnän takaamiseksi hän pääsi tutustumaan tuleviin vaatteisiin jo kankaiden sommitteluvaiheessa :) 

 

Pari tuttua Mail Expressiä ja parit housu-paita setit. Pingusetin kuvat ei onnistuneet, joten ne jäävät vielä kyydistä... Pesukarhumekon kaula-aukko on liian nafti, johtunee tosi paksusta ja joustamattomasta resorista (hankittu Berliinin reissulta). Samainen resori tuhosi 2 kaksoisneulaani :(

 


Mail Express *2, koko 98 cm, kaava muutettu pitkähihaiseksi. Kankaat Hanhelista / vanhoista varastoista.
Kaikki kaavat Ottobre



Pitkää, hoikkaa, lämmintä ja pehmeää

Kyselin 8-vuotiaan veljenpojan lahjatoiveita ja isänsä (veljeni) piruili että kudo vaikka villahousut. Ei, ei ole minun heiniäni kutoa, vaan surruutella yhteen toisten kutomaa neulosta. Paaljon parempi vaihtoehto kärsimättömälle käsityöläiselle. Ajattelin kuitenkin, että vaikka 8-vuotias poika ei varsinaisesti kovin innostu vaatelahjoista, voisin kerrankin tehdä suvun suurimmalle vauvalle jotakin. Merinovillaiset isojen poikien kalsarit saattaisivat lämmittää hoikkaa poikaa rannikon viimassa, vaikkeivat ihan fudiskortteja voittaisikaan.

Koska kyseinen ekaluokkalainen on virahtanut pituudesta jo 140 cm vaatteisiin ja saa nostella housujaan jatkuvasti, päädyin vähän kikkailemaan kaavoituksella. Piirsin Ottobren 6/2010 "Game Over" kaavan 128 cm levyisenä ja 140 cm pitkänä. Resorit tein tavallisesta puuvilla resorista ja sepaluksen "alakappaleen" Marimekon valko-kelta-raidallisesta trikoosta kaksinkertaisen niin, ettei saumoja tullut näkyviin. Lopuksi päädyin tikkaamaan sepaluksen yläkaarteesta pieneltä matkalta kiinni, kun tuntui että meinasi alkaa vilauttelemaan! Tiedä sitten käyttääkö noita sepaluksia oikeesti kukaan, kun itsellä ei oo aiheesta kauheesti kokemusta. No, tuo se ainakin vähän ilmettä yksinkertaisiin kalsongeihin.

Kangasholisti on tietysti tyytyväinen, kun ison pojan housuihin meni vähän reilummin kangasta, kohta saa ostaa uutta tilalle :D No, ehkei tänä talvena kuitenkaan enää, eikös se kevät tuu ihan kohta...

Lempparilla liikenteeseen!

Kävin vanhoja valokuvia läpi ja hämmästyin kuinka lyhyessä ajassa ompeluhomma on tullut niin tärkeäksi osaksi elämää. Hommahan on noin vuodessa räjähtänyt ihan käsille! Tuntuu että siitä on iäisyys kun en viitsinyt ostaa uusia kankaita ennen kuin vanhat on ommeltu... Ehh, ei päde enää... Tämä kertoo kuitenkin ehkä kanagsholismin lisäksi siitä, että innostus on niin kova, etten usko sen heti lopahtavan!

Olipas vaikeaa valita mistä kirjoittaisin ensimmäisenä, päädyin suosikkikaavaan, eli Ottobren 1/2012 "Mail Expressiin" , jolla on tehty käyttäjänsä ehdoton suosikkimekko "bää-bää". Ensimmäisen tein kuuliaisesti lyhythihaisena, syksyn koitettua otin jostain samankokoisesta hihanpituuden ja siirryin pitkähihaiseen malliin. Voi olla että teen jatkossa enemmän pitkällä hihalla, kun kesällä pitää kuitenkin varoa aurinkoa. Ja se Suomen kesä, lyhyt mutta vähäluminen.

Nämä on tehty koossa 92, pitkähihaisiin olen ehkä lisännyt vähän pituutta. Taskuja olen tehnyt osaan, vähän vinksahtaneella menestyksellä.

Ensimmäinen lajiaan. On muuten hyvänlaatuinen kangas! Ostettu viime talvilomareissulla Tukholman Tygverketistä.

Apinakangas on varmaan Metsolalta, yksivärinen singletrikoo muistaakseni Fabriinalta. Legginsit on vähän hölmösti samassa kuvassa, ei oikeen täsmää värinsäkään puolesta. Yleensä on käytetty ruskeita tän kaverina. Aplikointi on suurennettu kankaan kuvasta ja käännetty peilikuvaksi.

Alla on yksi lempparikankaista, Fabriinalta tilattu jellona!

 

Mim Ite!

Olen jo usean kuukauden ajan pohtinut mikä voisi olla sopiva nimi blogille. Olisi mukava että johonkin kertyisi historiatietoa ja ideoitaan voisi jakaa muille, kun niin monesti on tullut oivallettua asioita kun on nähnyt muiden ihanuuksia.

Olin jo perustanut blogin toiseen osoitteeseen (johon en ollut tyytyväinen) ja aloin kirjoittaa ensimmäistä merkintää. 2-vuotias touhutäti hääräsi taustalla ja kuului vähän väliä Mim ite! Minä teen itse, älkää tulko siihen sörkkimään. Juuri näin, ajattelin, ihan kuin äitinsä. Kaikki pitää tehdä itse raivon partaalle asti. Siitä se suurin palkinto tulee kun on saanut itse tehdä. Elämässä ei ole tarkoitus päästä helpolla, vaan tehdä itsensä ja toiset onnellisiksi :)

Teen töitä oppimisen ja opetuksen parissa. Välillä emme osaa tarpeeksi ottaa huomioon sitä, että (jo ihan pienillä) ihmisillä on erilaisia tapoja hahmottaa asioita ja ne vaikuttavat tekemiseen ja uusien asioiden oppimiseen. Muistin jokin aika sitten hauskan sattuman siltä ajalta kun olin Sirkan kerhossa 4-vuotiaana. Täti oli usein valmiiksi piirtänyt kartongille erilaisia hahmoja/kuvioita joita meidän tuli leikata irti askarrellaksemme esim. koristeita. Ihmettelin kun kaveri sai kehuja leikattuaan kuvion hienosti viivaa pitkin. Helppohan se nyt olisi viivaa pitkin leikata! Niin, äidin vieressä lapsuutensa ommellut jätti pahvikuviin saumavarat...